Tiedätkö sen tunteen, kun toiminta kulkee askeleen edellä ajatusta? Minun tapauksessani toiminnan askeleet ovat harppauksia ja ajatus (järki) mönkii perässä kuin väsähtänyt etana ylämäessä. Joskus, useimmiten, tästä taipumuksesta on haittaa, mutta ilman sitä moni asia olisi jäänyt tekemättä ja kokematta. Tänään jäin bussista liian aikaisin, kun sormi painoi nappulaa ennen kuin olin rekisteröinyt missä kohdassa olin menossa, mutta Tänään sain myös uuden työpaikan joka olisi jäänyt saamatta jos olisin viime viikolla luottanut enemmän järkeen kuin tunteisiin. Minullekin tulee joskus vastaan myös niitä päiviä, kun ajatus juoksee lujaa, poukkoilee, ideoita tulee ja ideoita menee, mutta mitään en saa kuitenkaan toteutettua.

Kultainen keskitie olisi mukava löytää, mutta se taitaa olla kohdallani mahdotonta. Olen tuuliviiri, eikä kenenkän ennustajan lahjat riitä näkemään mihin suuntaan ja millä nopeudella se auringon noustessa lähtee pyörimään, vai lähteekö ollenkaan.

Mieheni lehmänhermot joutuvat kanssani koetukselle, mutta ainakaan tylsyyttä hän ei ole päässyt yhteiselomme aikana valittelemaan. Tänään hän mietti naureskellen, miten vielä kuukausi taaksepäin hän kertoi kavereilleen minun saaneen töitä, viikko sen jälkeen hän sai kertoa että ostimme asunnon. Nyt viime viikolla hän kertoi samoille kavereille minun harkitsevan lopputiliä ja pian hän saa kertoa että sain uuden työpaikan. Toivottavasti sen jälkeen hän voi jättää ystävänsä rauhaan perheemme muutostilojen osalta, sillä toivon todella että tuleva työ pitää minut näpeissään.

Tunteella eläminen ei aina ole helppoa, mutta toisaalta se on valttini. Mitä sitä jahkailemaan, jos tuntuu että näin on paras!? Toiset pitävät minua hulluna, toiset rohkeana ja loput hullun rohkeana. Olen varmaan kaikkea edellämainituista päivästä riippuen, mutta näillä mennään .