...maanantaina mamma meni, lähestulkoon psykoosiin, se päivä meni piloilleen, vaan nyt se on jo eilinen... Huonossa päivässä, on se positiivinen puoli, että seuraavana päivänä se on jo eilistä, eli historiaa. Jokainen uusi aamu antaa siis mahdollisuuden joko pistää pahemmaksi tai paremmaksi. Minun tapauksessani viimeöiset ruususen unet tekivät edellispäivän noita akasta prinsessan. AD/HD värittää elämääni kuitenkin siihen malliin, että muodonmuutoksia tulee yleensä päivän kuluessa kymmeniä, jos ei satojakin. Enkelille voi kasvaa pirun sarvet nanosekunnissa ja toisinpäin. Voin kuitenkin ilokseni todeta olevani tänään kohtalaisen hyvällä päällä, sillä jos olisin ollut aavistuksenkin kireällä tuulella, seinässämme olisi todennäköisesti kiinalaisen uutuus eineksen mentävä reikä. Jos joku erehtyy blogiani lukemaan, hän varmaan ihmettelee parhaillaan miksi näin!? No, voin valaista asiaa sen verran, että nälänsietokykyni ei ole parasta mahdollista laatua ja olin tullut edellispäivänä ostaneeksi kiinalaisia valmisruokia: "kanaa, hapanimelä kastikkeessa" ja "phad thai kanaa". Kaivelin sitten nälissäni, vesikielellä pakastimen sisältöä ja etsiessäni pakkauksen kyljestä sulatus ohjetta, huomasin pakkauksen takana pienen tekstin: "sisältää kalaa"... YÄÄÄÄK! kala vielä jotenkin menisi, mutta kun kuvittelin kanan ja kalan samassa sörsselissä, aloin voimaan pahoin. No, yllättävän tyynenä asetin paketin takaisin pakastimeen ja otin esille toisen vaihtoehdon. Loin katseeni heti samaiseen pienellä printattuun tekstiin ja melkein luulin jo selvinneeni, kunnes viimeisenä mainittu ainesosa osui silmiini: "NILVIÄISIÄ"!!!!!!!!!!!!!!! En tiedä millaiseksi mielialani olisi kehittynyt, jollei kuivakaapista olisi löytynyt nuudeli pussia, joten onni onnettomuudessa.

Voisin väittää liikunnan olevan yksi parhaista "tautini" itsehoito lääkkeistä. Jos en olisi aloittanut aamuani juoksulenkillä, eivät hermoni olisi todennäköisesti kestäneet edellämainittua "eines episodia". Aikaansaamattomuus on pahin vihollinen liikunta lääkitykselle, mutta jos vaan millään saan pakotettua itseni lenkille, ei ole oikeastaan niin suurta merkitystä, vaikken päivän aikana paljon muuta saisikaan aikaan, sillä liikunta antaa myös kykyä sietää paremmin asioita, jotka eivät mene suunnitelmieni mukaan.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja lähteä katsomaan, mitä tällä päivällä on vielä tarjottavana.