Tiedätkö sen tunteen, kun toiminta kulkee askeleen edellä ajatusta? Minun tapauksessani toiminnan askeleet ovat harppauksia ja ajatus (järki) mönkii perässä kuin väsähtänyt etana ylämäessä. Joskus, useimmiten, tästä taipumuksesta on haittaa, mutta ilman sitä moni asia olisi jäänyt tekemättä ja kokematta. Tänään jäin bussista liian aikaisin, kun sormi painoi nappulaa ennen kuin olin rekisteröinyt missä kohdassa olin menossa, mutta Tänään sain myös uuden työpaikan joka olisi jäänyt saamatta jos olisin viime viikolla luottanut enemmän järkeen kuin tunteisiin. Minullekin tulee joskus vastaan myös niitä päiviä, kun ajatus juoksee lujaa, poukkoilee, ideoita tulee ja ideoita menee, mutta mitään en saa kuitenkaan toteutettua.

Kultainen keskitie olisi mukava löytää, mutta se taitaa olla kohdallani mahdotonta. Olen tuuliviiri, eikä kenenkän ennustajan lahjat riitä näkemään mihin suuntaan ja millä nopeudella se auringon noustessa lähtee pyörimään, vai lähteekö ollenkaan.

Mieheni lehmänhermot joutuvat kanssani koetukselle, mutta ainakaan tylsyyttä hän ei ole päässyt yhteiselomme aikana valittelemaan. Tänään hän mietti naureskellen, miten vielä kuukausi taaksepäin hän kertoi kavereilleen minun saaneen töitä, viikko sen jälkeen hän sai kertoa että ostimme asunnon. Nyt viime viikolla hän kertoi samoille kavereille minun harkitsevan lopputiliä ja pian hän saa kertoa että sain uuden työpaikan. Toivottavasti sen jälkeen hän voi jättää ystävänsä rauhaan perheemme muutostilojen osalta, sillä toivon todella että tuleva työ pitää minut näpeissään.

Tunteella eläminen ei aina ole helppoa, mutta toisaalta se on valttini. Mitä sitä jahkailemaan, jos tuntuu että näin on paras!? Toiset pitävät minua hulluna, toiset rohkeana ja loput hullun rohkeana. Olen varmaan kaikkea edellämainituista päivästä riippuen, mutta näillä mennään .

Tämä on suoraote päiväkirjastani, jonne listasin oireitani ja tuntemuksiani viime keväänä, ennen tutkimuksia. Julkaisen nämä siinä toivossa, että joku kaltaiseni, voisi saada mahdollista vertaistukea, saisi ehkä uskallusta ja voimia hakea itselleen apua tai, että joku jonka läheinen kärsii tarkkaavaisuushäiriöstä, saisi ehkä jonkinlaisen käsityksen, miten vakavasta asiasta on kysymys.

Impulsiivisuus:  - käytän rahaa holtittomasti  – teen nopeita päätöksiä, joita useimmiten kadun jälkeenpäin – teen ja sanon asioita ennen kuin ehdin ajatella –keskeytän herkästi ja puhun päälle –lupaan usein asioita, joita en pysty pitämään – hermostun helposti ja menetän täysin malttini – päättelen asioita ja vedän omia johtopäätöksiä  kuuntelematta loppuun, mitä toisella on sanottavana – siedän huonosti pettymyksiä –oman vuoron odottaminen vaikeaa –”kaikki heti mulle nyt” luonne – usein ”tilanne taju” unohtuu, kun innostun jostain ( esim. puhun kovalla äänellä, tai alan nauraa sopimattomissa tilanteissa, tai ”möläyttelen” tilanteeseen sopimattomia asioita. ) – asioiden liioittelu ja valkoisten valheiden päästäminen ominaista (ei tahdonalaista) –mieli-alojen vaihtuminen ääripäästä toiseen nopeasti – kaipaan jatkuvasti vaihtelua, en jaksa olla kauaa samassa paikassa, paitsi kotona –kyllästyn helposti ja vaihdan usein esim. verhoja, taulujen paikkaa ja muuta sisustusta –minulta tuntuu aina puuttuvan jotain.

Saamattomuus: - vaikeus aloittaa ja saattaa tehtäviä loppuun –tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en vain saa aikaiseksi – välttelen uusien asioiden opettelua – jos en ole varma että osaan, en halua edes yrittää – haluan tehdä vain asioita, jotka kiinnostavat minua – kynnys mielestäni mukavaankin tekemiseen on usein korkealla – tarvitsen onnistuakseni paljon tukea ja kannustusta – siirrän helposti vastuuta muiden harteille

Omiin ajatuksiin uppoaminen, keskittymisen vaikeus ja hajamielisyys: - uppoan usein niin syvälle omiin ajatuksiini, että minuun on vaikeaa saada kontaktia –saatan nyökätä ja vastata myöntävästi kysymyksiin, tajuamatta sitä itse–teen usein ajatuksissani outoja asioita ja laitan tavaroita paikkoihin joihin ne eivät missään nimessä kuuluisi, esim. maitopurkki siivouskomeroon. –saatan tehdä saman asian moneen kertaan, kun en ole varma olenko jo tehnyt sen – pelkään ajaa autolla ja pyörällä, koska usein myös ratissa saatan upota ajatuksiini ja aiheutan herkästi vaaratilanteita – olen usein levoton, esim. nukkumaan mennessä on vaikeaa saada ”kone pysähtymään”, nousen usein sängystä vielä monta kertaa tarkistamaan jotain tai käymään vessassa, lisäksi pyörin sängyssä pitkään ennen nukahtamista – vaikeus istua paikoillaan koulussa, yleensä naputtelen tai puren kynää, puren kynsiä, piirtelen, valun penkiltä ja pyöriskelen paikallani levottomasti  - Unohtelen asioita –  muistilaput ja kännykän muistutus ovat iso osa arkipäiviäni

 

Oppimisen vaikeus: -ohjeiden kuunteleminen tai ohjeiden lukeminen ja noudattaminen vaikeaa – turhaudun helposti, jos en heti ymmärrä ja jos annan itseni turhautua ei mikään enää onnistu – Luentojen seuraaminen vaikeaa, jos asia ei ole mielenkiintoinen – keskityn epäolennaisiin asioihin tai ”putoan kärryiltä” helposti - tentteihin lukeminen vaikeaa, jos teksti ei ole helposti ymmärrettävää ja/ tai mielenkiintoista – omat tapani oppia, ovat hitaita – opin parhaiten kuvien ja esimerkkien kautta, myös värit auttavat minua oppimisessa - asioiden tekeminen järjestelmällisesti on vaikeaa – vaikeus keskittyä yhteen asiaan pitkäksi aikaa.

Sosiaaliset haasteet: - tutustun kohtalaisen helposti, mutta en osaa pitää yllä ystävyys suhteita – olen ”sosiaalisesti ailahtelevainen”, eli joskus olen hyvinkin sosiaalinen ja puhelias/ sanavalmis ja saatan lörpötellä ventovieraillekin, kun taas toisinaan en saa sanaa suustani, olen hämilläni, punastelen ja saatan möläytellä outoja kommentteja tai sanani menevät sekaisin ja änkytän – Joskus tervehdin reippaasti puoli tuttujakin , kun taas toisinaan käännän pääni pois ja olen hiljaa – Joskus ahdistun valtavasti sosiaalisissa tilanteissa tai jännitän niitä etukäteen – häpeän usein käyttäytymistäni ”ihmisten ilmoilla”.

 

Miltä minusta tuntuu: - olen väsynyt kamppailemaan oireideni kanssa – pelkään jatkuvasti taas mokaavani jotain – häpeän oireitani ja tunnen kateutta ”normaaleja” ihmisiä kohtaan – olen alituiseen epävarma- tulevaisuus pelottaa: ”saanko koulutettua itseni ? löydänkö itselleni sopivan ammatin? miten pystyn sitoutumaan työelämään? kuinka selviän lasteni kasvatuksesta? miten saan parisuhteen kestämään? aiheutanko/ olenko aiheuttanut  käyttäytymiselläni traumoja lapsilleni? jne. –tunteeni menevät jatkuvaa vuoristorataa

... 26 vuotta, 26 pitkän pitkää vuotta. Niin kauan piti ladata voimia tutkimuksiin hakeutumiseen. Sitten kun vihdoin ja viimein pääsin tohtorin pakeille asiani kanssa, tuntui että oireeni olivat hävinneet muistini ulottumattomiin. Aloin tuntea itseni luulosairaaksi, entä jos sittenkin vain kuvittelin kaiken!? Entä jos yritänkin päästä kuin koira veräjästä!? Haluanko diagnoosin vain siksi, että voin vedota siihen kun vastaan tulee pienikin vastoinkäyminen!? Nämä tunteet alkoivat risteilemään päässäni aina, kun olisi pitänyt lyödä pöytään ongelmat ja todistaa niiden olemassaolo.

Minun tapauksessani ongelmani olivat kuitenkin pitäneet sisälläni pientä nuotiota koko elämäni ajan ja tuntui että viimeistenkin hiilien hehku oli hiipumassa, joten se pakotti minut puhaltamaan hiillokseen ja hakemaan apua. Jos minulla ei olisi ollut perhettä, jonka vuoksi taistella, en tiedä olisinko edes jaksanut.

Oireeni koostuvat pienistä asioista, jollaisia jokaisella tallaajalla on joskus. siksipä monet viittasivatkin kintaalla, jos niistä mainitsin ja usein sain kuulla: "Se on ihan normaalia, kaikkihan sitä joskus..." NIMENOMAAN joskus! mutta kukaan ei tuntunut tajuavan sitä mittakaavaa, missä oireet kohdallani esiintyivät.

Aikaansaamattomuus: Tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä, mutta en tiedä miten saisin itseni sen tekemään. Asioiden loppuunviemisen vaikeus: Silloin kun saan itseni aloittamaan tekemisen, saan yhtä nopeasti itseni lopettamaan tekemisen, ennen tehtävän valmistumista. Tähän väliin joudun toteamaan, etten jaksa kirjoittaa tätäkään kirjoitusta vielä loppuun... vaan palaan asiaan myöhemmin, jolloin kerron lisää oireistani...jos saan aikaiseksi!

Olet todennäköisesti eksynyt blogiini AD/HD tietoutta etsiessäsi. Ehkä epäilet sitä itselläsi, ehkä läheiselläsi!? Oli miten oli, varsinaista tietoa et blogistani löydä, sillä jokainen diagnoosia kantava on oma persoonansa ja oireet voivat painottua samandiagnoosin alla täysin eritavalla. Löpinäni ovat kertomuksia siitä, miten itse "häiriöni" koen, miten sen kanssa elän, miten se minuun vaikuttaa jne jne... Tämä on itselleni eräänlaista terapiaa ja toki olen iloinen jos ajatuksistani on apua myös muille AD/HD:n kanssa kamppaileville.

Diagnoosini on kohtalaisen tuore, viimekesän satoa. Kuitenkin kaikki nämä vuodet olen "kantanut" oireita mukanani ja tulen ne viemään myös hautaan, eli sinänsä asia ei ole minulle uusi, eikä myöskään tule vanhenemaan, vaikka vuodet ja elämänkokemus voivat oireitani toki muokata. Lapsena olin hiljainen, omiin ajatuksiin uppoava, "hitaasti syttyvä", jatkuvaa varmistusta ja itsetunnon pönkitystä kaipaava tytön tyllerö. Koulusta selviydyin keski-verrosti, eikä ongelmiani huomattu. En ollut ylikierroksilla käyvä häirikkö, vaan pikemminkin hiljainen sivusta seuraaja. Joskus ylä-aste iässä yritin tuoda ongelmiani esille, mutta kukaan ei ottanut asiaani kuuleviin korviinsa. Minua pidettiin vain laiskana ja saamattomana ja lopulta aloin itsekin ajatella, että kyse on vain luonteestani; minut nyt vaan on luotu luuseriksi.

Kun poikani viime keväänä sai AD/HD diagnoosin, päätin viedä vihdoin tutkimukset loppuun myös omalta kohdaltani. Nyt en enää pidä itseäni luuserina ja vaikka oireet eivät ole hävinneet, olen oppinut paremmin ne hyväksymään ja lääkitys on toki auttanut paljon niiden lievittämisessä. Itsetuntokin on alkanut pikkuhiljaa korjaantumaan ja auringon säteet pilkottavat siis viimein myös tämänkin risukasan uumeniin

Kunhan kynnelle kykenen, rustaan tänne lisää ajatuksiani ja kerron tarkemmin millaisessa pinsettiotteessaan tarkkaavaisuushäiriö minua pitääkään.

 

...maanantaina mamma meni, lähestulkoon psykoosiin, se päivä meni piloilleen, vaan nyt se on jo eilinen... Huonossa päivässä, on se positiivinen puoli, että seuraavana päivänä se on jo eilistä, eli historiaa. Jokainen uusi aamu antaa siis mahdollisuuden joko pistää pahemmaksi tai paremmaksi. Minun tapauksessani viimeöiset ruususen unet tekivät edellispäivän noita akasta prinsessan. AD/HD värittää elämääni kuitenkin siihen malliin, että muodonmuutoksia tulee yleensä päivän kuluessa kymmeniä, jos ei satojakin. Enkelille voi kasvaa pirun sarvet nanosekunnissa ja toisinpäin. Voin kuitenkin ilokseni todeta olevani tänään kohtalaisen hyvällä päällä, sillä jos olisin ollut aavistuksenkin kireällä tuulella, seinässämme olisi todennäköisesti kiinalaisen uutuus eineksen mentävä reikä. Jos joku erehtyy blogiani lukemaan, hän varmaan ihmettelee parhaillaan miksi näin!? No, voin valaista asiaa sen verran, että nälänsietokykyni ei ole parasta mahdollista laatua ja olin tullut edellispäivänä ostaneeksi kiinalaisia valmisruokia: "kanaa, hapanimelä kastikkeessa" ja "phad thai kanaa". Kaivelin sitten nälissäni, vesikielellä pakastimen sisältöä ja etsiessäni pakkauksen kyljestä sulatus ohjetta, huomasin pakkauksen takana pienen tekstin: "sisältää kalaa"... YÄÄÄÄK! kala vielä jotenkin menisi, mutta kun kuvittelin kanan ja kalan samassa sörsselissä, aloin voimaan pahoin. No, yllättävän tyynenä asetin paketin takaisin pakastimeen ja otin esille toisen vaihtoehdon. Loin katseeni heti samaiseen pienellä printattuun tekstiin ja melkein luulin jo selvinneeni, kunnes viimeisenä mainittu ainesosa osui silmiini: "NILVIÄISIÄ"!!!!!!!!!!!!!!! En tiedä millaiseksi mielialani olisi kehittynyt, jollei kuivakaapista olisi löytynyt nuudeli pussia, joten onni onnettomuudessa.

Voisin väittää liikunnan olevan yksi parhaista "tautini" itsehoito lääkkeistä. Jos en olisi aloittanut aamuani juoksulenkillä, eivät hermoni olisi todennäköisesti kestäneet edellämainittua "eines episodia". Aikaansaamattomuus on pahin vihollinen liikunta lääkitykselle, mutta jos vaan millään saan pakotettua itseni lenkille, ei ole oikeastaan niin suurta merkitystä, vaikken päivän aikana paljon muuta saisikaan aikaan, sillä liikunta antaa myös kykyä sietää paremmin asioita, jotka eivät mene suunnitelmieni mukaan.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja lähteä katsomaan, mitä tällä päivällä on vielä tarjottavana.